Post by Riina on Sept 23, 2017 18:42:28 GMT 2
Lauantaina 7.10. lähdetään porukalla nauttimaam syysauringosta ja kauniista ruskan väreistä. Mukaan mahtuu 5 ratsastajaa. Tervetuloa!
Osallistujat 4/5
(Riina - Harmo)
Rose - Halla
Lily - Jossu
Anki - Leija
Bertta - Peppi
Lokakuinen aamupäivä oli valoisa ja tuulinen. Keltaiset koivunlehdet leijailivat maahan ja nousivat tien pinnasta uudestaan lentoon tuulenpuuskan otteessa. Harmo käänteli korviaan valppaana, ja minä käännyin katsomaan taakseni järjestäytynyttä ratsujonoa. Tänään saisin vetää ensimmäisen maastoretkeni.
Ratsastimme koivukujaa pitkin tielle ja jatkoimme sen reunassa matkaa metsän siimekseen. Pari autoa ajoi hiljakseen ohi, onneksi kaikki hevoset suhtautuivat niihin rauhallisesti, vaikka tuulisesta säästä johtuen osa olikin hieman varpaillaan.
Etenimme pari kilometriä tietä myöten vuoroin käynnissä, vuoroin ravissa. Sitten käännyimme vasempaan pienelle polulle, joka mutkitteli metsässä kääntyen takaisin tallille päin. Polulta päädyimme rantapelloille, johon kesällä rakennettaisiin hevosten laitumet.
“Reetta oli kuulemma viime kerralla luvannut teille kunnon sänkkärilaukat”, huikkasin ratsastajille. “Nyt saatte päästellä, mutta mua ja Harmoa ei saa ohittaa!”
Hevoset olivat viileästä säästä johtuen täynnä energiaa, joten Harmo ampaisi laukkaan heti myödättyäni ohjista. Kaviot jymisivät takanani ja nopea vilkaisu varmisti, että kaikki olivat päässeet laukkaamisen makuun. Onneksi pitkällä pellolla oli tilaa antaa hevosten purkaa energiaa.
Pellon päädyssä hidastin Harmon raviin ja tein pari ympyrää odotellen, että kaikki olivat saaneet meidät kiinni. Sitten jatkoimme lyhyen metsäpolun kautta takaisin tielle ja sitä pitkin tallille. Loppumatka kuljettiin rauhallista käyntiä, jotta hevoset ehtisivät kunnolla jäähtyä reippaan laukkapätkän jälkeen.
Riina & Harmo sekä Anki & Leija.
KP Ankille!
Osallistujat 4/5
(Riina - Harmo)
Rose - Halla
Lily - Jossu
Anki - Leija
Bertta - Peppi
Lokakuinen aamupäivä oli valoisa ja tuulinen. Keltaiset koivunlehdet leijailivat maahan ja nousivat tien pinnasta uudestaan lentoon tuulenpuuskan otteessa. Harmo käänteli korviaan valppaana, ja minä käännyin katsomaan taakseni järjestäytynyttä ratsujonoa. Tänään saisin vetää ensimmäisen maastoretkeni.
Ratsastimme koivukujaa pitkin tielle ja jatkoimme sen reunassa matkaa metsän siimekseen. Pari autoa ajoi hiljakseen ohi, onneksi kaikki hevoset suhtautuivat niihin rauhallisesti, vaikka tuulisesta säästä johtuen osa olikin hieman varpaillaan.
Etenimme pari kilometriä tietä myöten vuoroin käynnissä, vuoroin ravissa. Sitten käännyimme vasempaan pienelle polulle, joka mutkitteli metsässä kääntyen takaisin tallille päin. Polulta päädyimme rantapelloille, johon kesällä rakennettaisiin hevosten laitumet.
“Reetta oli kuulemma viime kerralla luvannut teille kunnon sänkkärilaukat”, huikkasin ratsastajille. “Nyt saatte päästellä, mutta mua ja Harmoa ei saa ohittaa!”
Hevoset olivat viileästä säästä johtuen täynnä energiaa, joten Harmo ampaisi laukkaan heti myödättyäni ohjista. Kaviot jymisivät takanani ja nopea vilkaisu varmisti, että kaikki olivat päässeet laukkaamisen makuun. Onneksi pitkällä pellolla oli tilaa antaa hevosten purkaa energiaa.
Pellon päädyssä hidastin Harmon raviin ja tein pari ympyrää odotellen, että kaikki olivat saaneet meidät kiinni. Sitten jatkoimme lyhyen metsäpolun kautta takaisin tielle ja sitä pitkin tallille. Loppumatka kuljettiin rauhallista käyntiä, jotta hevoset ehtisivät kunnolla jäähtyä reippaan laukkapätkän jälkeen.
Riina & Harmo sekä Anki & Leija.
KP Ankille!