18/8/2017
Lumiponi
Aurinko porotti suoraan pilvettömältä taivaalta auton kurvatessa tallin pihaan ja hyppäsin pois kyydistä. Ympärille katsoessani silmiini osui suunnilleen ikäiseni tyttö, joka oli taluttamassa kahta pikkuponia pois kentältä.
"Hei, olitko sinä se Bertta?" tuo kysyi päästyään kohdalleni. "Reetta kertokin, että oot tulossa tänään ekaa kertaa."
"Joo", hymyilin silittäessäni vähän suurempaa, valkoista ponia turvalta. "Mikä tän nimi on?"
"Se on Halla ja tuo kirjava on Peppi. Halla kaipaisi hoitajaa, Pepillä on jo", tyttö vastasi. "Ja niin, mä oon Riina."
"Hoitajaa?"
"Niin, haluaisitko sä alkaa hoitamaan sitä? Halla on maailman ihanin ja kiltein poni. Huonoja puolia siinä ei ookkaan kuin liiallinen söpöys ja läheisriippuvuus," Riina naurahti ja taputti ponia kaulalle.
"No miksipä ei, enhän mä enää Newerrassa käykkään tunneilla", hymyilin tytölle. "Tulisko Halla susta mun eka hoitoponi?"
"Se on sitten sovittu", Riina hymähti. "Ota se Halla vaan niin saan toisen käden vapaaksi, viedään nää kaverit takas tarhaan pienen harjauksen jälkeen. Olin irtojuoksuttamassa näitä ja kyllä muuten riitti vauhtia!"
Tartuin Riinan ojentamaan ruskeaan riimunnaruun ja me jatkettiin matkaa tarhalle päin.
Tarhan yhteydessä oli pieni, harmaa lato, joka oli kunnostettu minitalliksi. Tai, no ei ihan kunnon talliksi. Neljä karsinaa siinä oli sekä tallikäytävä ja heinävintti mutta se oli silti ihana. Varusteille ei ollut erillistä tilaa, niille oli oma paikka käytävän päässä ja toisessa päässä oli rehut. Peppi ja Halla asustelivat samassa karsinassa, koska ne olivat niin pieniä ja Halla ei osannut olla ilman kaveria.
"Halla tarvii kaverin aina karsinaan, tarhaan ja ratsastamaan tai se sekoaa", Riina selitti harjatessamme poneja karsinassa. "Sille on varmaan joskus käynyt jotain kun se ei osaa olla yksin."
"Miten sekoaa?"
"Se hirnuu ja vinkuu ja hörisee koko ajan, ei osaa olla paikallaan ja hätääntyy ihan totaalisesti eikä silloin suju mikään. Kokemusta on", tyttö naurahti.
Harjaamisen jälkeen vein Hallan pinkit harjat takaisin paikoilleen ja me päästettiin ponit takaisin tarhaan tallin takaovesta. Otin lumiponin päästä sen ihanan pinkin riimun ja päästin ponin takaisin tarhaan kirjavan Pepin kanssa. Ponien tarhakaverit olivat kaukana, tarhan perällä syömässä ja ponit suuntasivat laukalla niiden luokse.
"Noilta ei kyllä lopu energia koskaan", Riina naurahti seuratessamme ponien menoa. "Tuo rautias suokki on nimeltään Leija, sen hoitaja on pieni Nella. Miska on tuo ruunikko gotlanninruss, sillä ei vielä oo hoitajaa."
Pian me mentiin käymään tallissa pienellä kierroksella ja Riina esitteli mulle kaikki paikat. Yhdestä karsinasta löysin maailman suloisimpia vuohia mitä olin ikinä nähnyt. Tallituvassa Riina antoi mulle pienen avaimen omaan kaappiin, jollainen jokaisella hoitajalla oli. Tilan lehmiäkin me käytiin katsomassa, sellaisia mustankirjavia otuksia ne oli. Esittelykierroksen jälkeen Riina meni jatkamaan tallihommiaan, karsinoiden siivousta ja mä suuntasin vielä takaisin ponien sekä etenkin Hallan luokse.
"Hallaa!" huusin portilta, mutta kun mitään ei tapahtunut mä menin tarhaan sisään ja lähdin kävelemään ponien luokse. Ponien luokse päästyäni mä silittelin ja rapsuttelin vähän jokaista ponia ja hevosta, mutta Halla sai kyllä erikoiskohtelua, olihan se mun ensimmäinen hoitoponi. Annoin valkealle ponille vielä pari porkkanan palasta ennen kuin palasin takaisin tallipihan puolelle äidin tullessa hakemaan mua. Vilkutin ponille vielä auton ikkunasta, me nähtäisiin vielä uudestaan ihan pian.
1hm
