|
|
Post by Riina on Aug 1, 2017 22:48:26 GMT 2
|
|
Nella
Uusi ihmettelijä
Posts: 7
Hoitohevonen: Leija
Koulutaso: jatko
Estetaso: ristikot
|
Post by Nella on Aug 13, 2017 10:02:05 GMT 2
1❦ 6. elokuuta
Kun lähiseudulla avataan uusi talli, on ponitytöt monesta kylästä uteliaita käymään tallin nurkilla ja kyselemään kavereilta välitunnilla uusia tietoja tallista. Uudesta tallista tulee heti yleisin keskustelunaihe - millaisia hevosia siellä on? Millaiset ihmiset sen omistaa? Onko se kallis luksustalli vai edullisempi puskaratsastajien paikka? Vaikka kaikki puhuu uudesta tallista, vain muutamat uskaltautuvat astua portin sisäpuolelle ensimmäisinä päivinä.
Yksi rohkelikko oli Nella, tuo kymmenvuotias luonnonlapsi. Talli pilkahti metsän keskeltä näkyviin kotoisana, tunnelmallisena pihapiirinä. Nella asteli päättäväisesti puiden välistä kulkevaa polkua kohti pihaa. Tarhassa majaileva hevosnelikko nosti päänsä ruohosta ja rautias pikkuhevonen kärjessä ne astelivat kohti aitaa, jonka viertä Nella kulki. Tyttönen tervehti hevosia ja kipusi roikkumaan aidalle, jotta ylsi silittämään tuota pikkutammaa lyhyillä lapsen käsillään. Voi miten suloinen tamma olikaan, kun se nuuhki uteliaasti korvat höröllä Nellan kätösiä! Sillä oli niin kaunis puolikuukin otsalla.
Tallin luona Nella huomasi nuoren naisen työntävän kottikärryjä pihan poikki. Hän pysähtyi ja sanoi Nellalle:
"Moikka ja tervetuloa tänne! Mä olen Riina."
"Moi, oon Nella", pikkuinen tyttönen sai vastatuksi. "Tulin katsomaan uutta tallia."
"Lähde vain mun mukaan, työnnän nämä kärrit pois niin voin sitten esitellä sulle vähän paikkoja", Riina sanoi hymyillen.
Kaksikko kulkikin läpi rakennusten ja pihapiirin, ja Riina, joka paljastui tallityöntekijäksi, kertoi paljon kaikenlaista tallista. Hän kertoi ratsastustunneista ja Nella sanoi, että voisi käydä muutamalla jatkotunnilla palauttelemassa mieleen asioita pitkän ajan puskaratsastelun jälkeen - tyttönen kun on vain maastoillut vuokra-aasillaan Violalla. Lopulta Riina johdatti Nellan tarhoille tutustumaan nelijalkaisiin, karvaisiin ystäviimme. Niistä jokainen kaipasi kuulemma hoitajaa, ja Nella alkoi heti miettiä yhteisiä harjaustuokioita ja metsän siimeksessä maastoilua tuon tähtipäisen pikkusuokin kanssa. Riina kertoi hevosen olevan nimeltään Leija. Leija oli kuulemma aina hyväntuulinen ja valmis vauhdikkaaseen menoon, niin ratsain kuin kärryillä. Kuulostipa mahtavalta!
"Voisinko alkaa hoitamaan Leijaa?" kysyi Nella ujosti Riinan lopetettua esittelykierroksen.
"Voit, tietysti! Se vain riemuitsee päästessään tarhasta puunattavaksi ja vähän liikkumaan. Haluaisitko kokeilla heti ratsastaa sillä?" vastasi Riina.
"Oi, saisinko?" Nella kysyi yllättyneenä.
"Toki! Minä ratsastaisin sen kuitenkin kohta, niin samapa se on, jos sinä ratsastat ja minä katson ja autan tarvittavessa", Riina lupasi hymyillen.
Miten iloinen Nella olikaan. Hän vain hiipi tuntemattomalle, uudelle tallille, ja nyt hänellä on hoitohevonen, jolla saa ratsastaa! Nella ja Riina hakivat latotallista Leijan riimun ja narun, ja tamma tulikin iloisena portille vastaan. Se oli helppo ottaa kiinni ja taluttaa talliin. Tamman paksu harja keinahteli kaulalla käynnin tahtiin, kun Nella ohjasi tammaa pihan poikki. Karsinassa se seisoi tyyneesti aloillaan, ja Riina antoi oven vierestä nappaamansa harjakassin Nellalle. Yhdessä he harjasivat rautiasta tammaa ja juttelivat mukavia.
Aika kului rattoisasti ja pian tytöt olivat kentällä Leijan kanssa. Nella nousi jakkaralta satulaan ja keräsi ohjat käsiinsä, antoi pohkeita tammalle ja ohjasi sen uralle. Siitä olikin aikaa, kun Nella oli viimeeksi mennyt kentällä, jolla piti koittaa pysyä uralla. Leija ei kuitenkaan yrittänyt pahemmin haahuilla keskikentälle, joten ratsukko kulki melko siististi uraa pitkin. Nella hymyili onnesta ja mietti, että hän oli nyt ensimmäistä kertaa ikinä hevosenhoitaja! Pienen suomenhevosen hoitaja.. Miten ihanaa!
Ratsastustuokio jatkui kevyellä ravilla, ja Nella meinasi ensin unohtaa tarkistaa kevennyksen. Maastossa ei tarvinut miettiä, kumpi kevennys on oikea.. Riina kuitenkin opasti asian hyvin, ja Nella sai asian korjattua. Pikkuhevosen ravi oli aika tikittävää, joten Nella joutui aika paljon keskittymään tasapainoon. Hän kuitenkin pysyi selässä ja pian olikin aika palata käyntiin. Lopulta Riina kehotti Nellaa antamaan pitkät ohjat, vapauttamaan jalat jalustimista ja kääntämään hevonen keskikentälle satulasta laskeutumista varten. Nella kiitti ihanasta ratsastustuokiosta ja lupasi tulla hoitamaan Leijaa mahdollisimman usein. Onnellinen kolmikko lähti takaisin kohti tallia, edessään monet, uudet seikkailut.
|
|
|
|
Post by Riina on Oct 8, 2017 18:09:59 GMT 2
SyysfiiliksiäPerustuu Bertan viimeisimpään tarinaan <3 Nella & Leija sekä Bertta & Halla pellolla. KP Nellalle ja Bertalle!
|
|
|
|
Post by Riina on Oct 14, 2017 16:30:30 GMT 2
Lokamaasto Riina & Harmo sekä Anki & Leija. |
|
|
|
Post by Riina on Oct 31, 2017 17:38:42 GMT 2
Hubertusratsastus Riina ja Leija kettuna =) |
|
Nella
Uusi ihmettelijä
Posts: 7
Hoitohevonen: Leija
Koulutaso: jatko
Estetaso: ristikot
|
Post by Nella on Dec 30, 2017 0:27:46 GMT 2
3❦ 31. joulukuuta
On vuoden 2017 viimeinen päivä. Nella istuu ladon nurkassa Leijan käytävän edessä ja selailee vuoden päiväkirjaansa. Voi, miten paljon muistoja siihen mahtui! Koko kevään hän oli kolunnut Liekkijärven metsiä ja peltoja Viola-aasilla, jota hän oli vuokrannut. Elokuussa hän oli löytänyt uuden tallin, Naavan tallin. Hän oli saanut elämänsä ensimmäisen hoitohevosen ja jatkanut ratsastustunneilla käymistä. Hän oli edennyt jatkotasolta ja opetellut hyppäämään pieniä esteitä, ratsastamaan ilman satulaa ja ajamaan. Nella oli ollut joka viikko tunnilla ja melkein joka päivä tallilla, ja monesti päässyt vielä liikuttamaan Leijaa. Kyllähän siinä kehittyy!
Tänään hän lähtisi Bertan, Lilyn, Auroran ja Riinan kanssa vuoden viimeiselle maastolle. He kulkisivat talvipäivän valoisilla hangilla rakkailla hevosilla ja juttelisivat, nauraisivat. Syksy oli tehnyt pienestä hoitajaporukasta tiiviin ryhmän, jossa nauru raikasi aina ja hymyilevät kasvot valoivat iloa ratsastuskoulun asiakkaisiin. Se teki Nellan onnelliseksi. Hän laittoi päiväkirjan laukkuunsa, nousi ylös ja silitteli Leijaa, pientä suomenhevosta. Se oli kuitenkin tämän syksyn uusista ystävistä kaikkein tärkein ja rakkain <3
|
|
